| Chapter 3 |
1 | Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
|
2 | Job lausui ja sanoi:
|
3 | "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: `Poika on siinnyt`.
|
4 | Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
|
5 | Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
|
6 | Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
|
7 | Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
|
8 | Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
|
9 | Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
|
10 | koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
|
11 | Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
|
12 | Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
|
13 | Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
|
14 | kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
|
15 | päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
|
16 | tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
|
17 | Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
|
18 | kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
|
19 | Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
|
20 | Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
|
21 | jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
|
22 | jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan -
|
23 | miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
|
24 | Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
|
25 | Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
|
26 | Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
|